19. Metsä

 

En omista metsää, mutta sadat tuhannet suomalaiset omistavat. Metsään voi sijoittaa monella tavalla. Itse omistan vain metsäyhtiöitä UPM ja Metsä Board.

Metsästä saadaan tyypillisimmin tuloja myymällä metsästä korjattavaa puuta. Puunmyynti voi tapahtua erilaisten puumarkkinoiden kautta, kuten sahateollisuudelle, selluteollisuudelle tai energiapuun käsittelylaitoksille. Tulo riippuu puumarkkinoiden hintatasosta, metsän puuston koosta ja laadusta. Metsänhoitotoimenpiteillä, kuten harvennushakkuilla tai taimikonhoidolla, voi optimoida tuloja.

Suomessa yleinen tapa käydä puukauppaa on niin sanottu pystykauppa, jossa metsänomistaja sopii metsäyhtiön kanssa palstan hakkaamisesta. Metsäyhtiö tilittää metsänomistajalle sitten korjatun puun laadun mukaan hinnan. Moni metsänomistaja menee halpaan tällaisella kauppatavalla. Arvokkain puu, eli järeä tukki luokitellaan metsäyhtiöiden toimesta mitä ihmeellisimmillä tavoilla sellukattilaan meneväksi kuitupuuksi, mistä maksetaan huonommin kuin tukista. Moni metsänomistaja onkin pettynyt, kun luulee myyvänsä enimmäkseen tukkia, mutta saakin hinnan valtaosin kuitupuusta ja risuista.

Pystykaupassa fiksuinta olisi tehdä sopimus metsäteollisuuslaitoksen kanssa, jolla on sama intressi kuin metsänomistajalla. Esimerkiksi sahat haluavat tukkia, eivät sellukattilaan meneviä risuja. Metsänomistaja voi myös itse järjestää puunmyynnin ja myydä puutavaran suoraan puunostajille tai puukaupan välittäjille. Tämä voi vaatia enemmän työtä ja osaamista, mutta voi mahdollistaa suuremman tuoton, jos tuntee markkinat ja osaat neuvotella hintoja.

Jos metsässä on metsästys- tai kalastusoikeuksia, niitä voi vuokrata metsästysseuroille tai kalastusyhdistyksille. Tällä tavoin saa tuloja vuokrasopimuksesta, joka antaa oikeuden metsästykseen tai kalastukseen alueella.

Jos metsässä on potentiaalia tuulivoima- tai aurinkovoimahankkeille, metsänomistaja voi harkita yhteistyötä energiayhtiöiden kanssa. He saattavat olla kiinnostuneita vuokraamaan metsäalueesi tuulivoimaloiden tai aurinkopaneelien asentamiseen.

Metsän jättäminen hiilinieluksi voi tarjota taloudellisia mahdollisuuksia. Hiilinielu viittaa metsään tai muuhun ekosysteemiin, joka sitoo hiilidioksidia ilmakehästä ja auttaa vähentämään kasvihuonekaasupäästöjä. Tämä voi tapahtua esimerkiksi metsän kasvun kautta, kun puut sitovat hiiltä fotosynteesin avulla.

Joissakin maissa ja alueilla on hiilimarkkinajärjestelmiä, joissa päästöoikeuksia voidaan ostaa ja myydä. Metsänomistajat voivat hyödyntää näitä markkinoita myymällä hiilinielujen luomiseen oikeuttavia hyvitys- tai kompensaatiomääriä. Näissä tapauksissa metsänomistaja voi saada taloudellisen korvauksen hiilen sitomisesta metsään.

Metsänomistajat voivat myös osallistua päästöhyvitysprojekteihin, joissa he myyvät hiilinielujen hyvitysyksiköitä yrityksille, jotka haluavat kompensoida tai vähentää päästöjään. Nämä yritykset voivat esimerkiksi ostaa hyvitysyksiköitä metsänomistajalta ja käyttää niitä omien päästöjensä kompensointiin.

Metsät voivat tarjota muitakin taloudellisia etuja kuin pelkästään hiilinielujen luominen. Esimerkiksi metsän monimuotoisuuden ja ekosysteemipalveluiden arvostaminen voi tuottaa taloudellista hyötyä, kuten metsästysvuokria, retkeilymaksuja tai luontomatkailupalveluita.

Metsien jättäminen hiilinieluksi ja sillä tienaaminen on kuitenkin täysin riippuvaista lainsäädännöstä. Poliittiset suhdanteet vaihtelevat, mutta esimerkiksi EU:n kautta tuleva regulaatio voi tulevaisuudessa tehdä metsien suojelusta joissain tapauksissa jopa kannattavampaa kuin hakkaamisesta.