7. Sijoitusstrategia

 

Sijoitusstrategia on suunnitelmallinen lähestymistapa sijoittamiseen, jonka avulla pyritään saavuttamaan tavoitteita ja optimoimaan sijoitusten tuotto-riski-suhde. Hyvin määritelty sijoitusstrategia auttaa sijoittajaa tekemään perusteltuja päätöksiä ja pysymään kurissa pitkäaikaisen menestyksen saavuttamiseksi. Ilman suunnitelmaa tulee helposti hötkyiltyä, mikä ei yleensä johda hyvään lopputulokseen.

Sijoittajan on otettava huomioon omat taloudelliset tavoitteensa, sijoitushorisonttinsa ja riskinsietokykynsä. Sijoitusstrategiaan kuuluu päättää hajauttaako sijoitukset eri omaisuusluokkiin vähentääkseen yhden omaisuusluokan mahdollisten tappioiden vaikutusta salkkuun. Lisäksi kannattaa miettiä sijoittaako paljon kerralla vai ajallisesti hajauttaen, jolloin ostot tasoittuvat halpojen ja kalliiden ostojen kesken.

Jotkut valitsevat rohkeamman sijoitusstrategian ja keskittävät sijoituksensa harvoihin sijoituskohteisiin. Onnistuessaan tämä strategia mahdollistaa ylituotot, mutta epäonnistuessaan voi aiheuttaa pettymyksen ja suuriakin tappioita.

Osakepoimijalle keskeinen osa sijoitusstrategiaa on tutkimus ja analyysi. On tärkeää tehdä perusteellista taustatutkimusta sijoituskohteista ja ymmärtää niiden liiketoimintaa, taloudellista suorituskykyä ja tulevaisuuden näkymiä. Tämä voi sisältää yritysten tulosraporttien analysointia, talousindikaattorien seurantaa, markkinatrendien ja -uutisten seuraamista sekä asiantuntijoiden näkemyksien kuuntelemista. Analyysi auttaa sijoittajaa tekemään perusteltuja päätöksiä ja välttämään impulsiivista käyttäytymistä. Kannattaa aina ennen sijoituspäätöstä tehdä oma analyysi eikä luottaa sokeasti edes asiantuntijoiden antamiin osto- tai myyntisuosituksiin.

Pakko on myöntää, että en välttämättä aina jaksa tehdä omaa analyysia ihan edellä mainitulla perinpohjaisuudella. Saan sijoitusideat yleensä analyyseista tai sijoitusaiheisista podcasteista. Sitten vilkaisen yhtiön tunnuslukuja ja päättelen itse onko yhtiön näkymät valoisat. Jos yrityksen omistaminen sopii strategiaani, sormi painaa ostonappia. Minulla on tässä vielä paljon petrattavaa, jos ja kun aion jatkaa itsenäistä osakepoimintaa.

Pitkää peliä pelaavalle sijoittajalle pitkäjänteisyys ja kärsivällisyys ovat olennaisia osia sijoitusstrategiassa. Osakemarkkinat ja muut sijoituskohteet voivat kokea lyhyen aikavälin vaihteluita ja heilahteluja. On tärkeää pitää mielessä sijoituksen tavoiteaikajänne ja olla valmis sitoutumaan sijoitukseen pitkäksi ajaksi. Parhaat tuotot saavutetaan melkein poikkeuksetta pitkän aikavälin sijoituksilla, kun sijoittaja hyödyntää markkinoiden pitkän aikavälin kasvupotentiaalia. Yhden vuoden aikajänteellä on mahdollista hävitä useita kymmeniä prosentteja osakemarkkinoilla. Kymmenen vuoden aikajänteellä tappiolle jääminen on ollut historian tilastojen valossa lähes olematonta. HUOM! Tämä koskee tietysti osakemarkkinoita kokonaisuutena, ei yksittäistä yhtiötä. Vuonna 2000 Nokian osakkeesta 60 euroa maksaneet tuskin elinaikanaan eivätkä edes lastensa elinaikana saa Nokian osakkeesta samaa hintaa. Talvivaara meni jo konkurssiin. Siihen sijoittaneet menettivät rahansa lopullisesti.

Tässä ehkä yleisimmät variaatiot osakesijoitusstrategioista:

Osta ja pidä (buy and hold): Tämä strategia perustuu pitkäaikaiseen omistamiseen, jossa sijoittaja ostaa osakkeita tai muita sijoituskohteita ja pitää niitä pitkällä aikavälillä uskoen niiden arvon nousevan ajan myötä. Olen itse paljolti buy and hold-sijoittaja. Historia on osoittanut, että lyhyellä aikavälillä voi tapahtua vaikka mitä, mutta pitkällä aikavälillä suunta on ylöspäin.

Historiasta puheenollen edesmennyt historian professori Eino Jutikkala testamenttasi 22 miljoonaa euroa Suomen tiedeakatemialle jaettavaksi apurahoina erityisesti humanistiseen tutkimukseen. Onhan professorin palkka ihan hyvä, mutta 22 miljoonaa? Rahat Jutikkala oli hankkinut ostamalla suomalaisia pörssiosakkeita säännöllisesti eikä tiettävästi koskaan myynyt mitään. Jutikkala eli 99-vuotiaaksi, joten sijoitusaikajänne oli sitä pisintä laatua mitä ihmiselämä voi tarjota.

Yksinkertainen selitys osakkeiden jatkuvaan nousuun pitkällä aikavälillä on, että tekniikka kehittyy ja ihmiset vaurastuvat ja lisääntyvät. Yritysten tuotteille on riittänyt kasvavaa kysyntää ja uskon näin olevan jatkossakin. Satoja miljoonia kiinalaisia on noussut köyhyydestä keskiluokkaan ja he tarvitsevat ja suorastaan janoavat samoja tuotteita mitä länsimaissa kuluttajille on ollut tarjolla jo vuosikymmeniä. Maapallon väkiluku on noussut sadassa vuodessa kahdesta miljardista lähes kahdeksaan miljardiin ja yhä kasvaa. Vessapaperia, Coca-Colaa ja deodoranttia myydään enemmän ja enemmän.

Lisäksi osakeyhtiön tavoitteena on tehdä omistajilleen voittoa eikä päinvastoin. Tyritkö sinä itse kaiken aina mihin ryhdyt? Tuskinpa. Osakeyhtiöitä eivät yleensä johda täydelliset idiootit, vaan yritysjohto yrittää tehdä parhaansa ja pääsääntöisesti onnistuvat kasvattamaan johtamansa yrityksen voittoja. Poikkeuksiakin toki löytyy. Karkeita virheitä tehneitä yritysjohtajia on lukematon määrä. Maailman menestynein sijoittaja Warren Buffet onkin tunnettu varovaisuudestaan. Hän onkin tokaissut, että “kannattaa sijoittaa yritykseen, joka menestyy vaikka idiootti johtaisi sitä, koska joku päivä idiootti johtaa sitä firmaa”.

Maailmanloppua ei tule. Osakemarkkinat ovat kasvaneet, vaikka on käyty pari maailmansotaa, vuoden 1929 pörssiromahdus ja siitä seurannut maailmanlaajuinen lama,1970-luvun öljykriisi, Neuvostoliiton hajoaminen, Dot.com kupla, finanssikriisi, Eurokriisi, pandemia ja jälleen tuhoisa sota Euroopassa.

Seuraava kuva on päivitetty taulukko Jeremy Seagalin vuonna 1994 ilmestyneestä klassikkoteoksesta “Stocks for the long run”. Siitä nähdään, että vain yhden dollarin sijoitus osakkeisiin on kasvanut vuodesta 1801 vuoteen 2021 yli 2,3 miljoonaan dollariin. Huonoiten on tuottanut käteinen, joka on vain menettänyt arvonsa totaalisesti.^[1]

Tietenkään kukaan ei elä 200 vuotiaaksi, mutta kaavio kuvaa erinomaisesti osakkeiden tuottopotentiaalia pitkällä aikavälillä korkoa korolle- ilmiön vuoksi. Monet kullan kiilto silmissään kultaan sijoittavat huomaavat, että sen arvo on pysynyt aika vakaana yli aikojen. Tämän tilaston valossa kultaan sijoittamalla ei pitkällä aikavälillä rikastu.

Arvosijoittaminen (value investing) perustuu aliarvostettujen sijoituskohteiden löytämiseen ja ostamiseen. Sijoittaja etsii yrityksiä, joiden osakkeiden hinta on alhaisempi kuin niiden todellinen arvo perustuen esimerkiksi tuloskertoimiin, taseeseen ja liiketoiminnan vakauteen. Tavoitteena on hyötyä sijoituskohteen arvon korjaantumisesta markkinoiden huomattua sen todellisen arvon. Tätäkin olen osakepoiminnassa enimmäkseen yrittänyt harrastaa viimeiset kymmenen vuotta.

Kasvusijoittaminen (growth investing) keskittyy ostamaan sijoituskohteita, joiden arvon odotetaan kasvavan nopeasti tulevaisuudessa. Sijoittaja etsii yrityksiä, joilla on vahva kasvupotentiaali liittyen esimerkiksi uusiin innovaatioihin, laajentumiseen uusille markkinoille tai vahvaan tuotevalikoimaan. Salkussani on myös kasvuyhtiöitä, mutta vähemmän kuin arvoyhtiöitä. Viimeiset kymmenen vuotta kasvusijoittaminen olisi ollut parempi strategia kuin arvosijoittaminen, mutta olin varovainen. Pitkässä juoksussa arvosijoittaminen on ollut kuitenkin jopa kasvusijoittamista tuottoisampaa. On vain aikakausia, jotka suosivat milloin kasvuosakkeita, milloin arvo-osakkeita.

Hajauttaminen (diversification) on strategia, jossa sijoittaja jakaa sijoitusvaransa eri omaisuusluokkien kesken. Tavoitteena on vähentää riskiä ja tasata tuottojen vaihtelua eri sijoituskohteiden välillä. Olen hajauttanut mahdollisimman laajasti erityisesti osakemarkkinoilla. Viime vuosikymmen ei oikein tuottanut korkomarkkinoilla, joten kiinteistöt tulivat toiseksi omaisuusluokaksi osakkeiden rinnalle.

Tekninen analyysi perustuu markkinoiden historiallisen hintakehityksen ja volyymin analysointiin. Sijoittaja käyttää erilaisia teknisiä indikaattoreita ja kaaviomalleja ennustaakseen tulevia hintaliikkeitä ja tehdäkseen päätöksiä ostoista ja myynneistä. Tätä en juurikaan hyödynnä. Ei ole aikaa ja tutkimusten mukaan tässä onnistuvat aika harvat. Tähän pitäisi panostaa kokoaikaisesti. Suomalaisista teknistä analyysia hyödyntävistä treidaajista en tunne muita kuin Jukka Lepikön, jolla on aika hyvä muutaman vuoden track record takana.  Hän on ammattilainen ja käyttää tähän valtavasti aikaa. Sokkona tällaiseen ei kannata ryhtyä.

Sijoitustrategiaa ei tarvitse lukita loppuelämäksi kuin Mooseksen lakia. Strategian päivittäminen ja tarkistaminen säännöllisesti voi olla aika ajoin suotavaa, koska markkinat ja sijoitusympäristö voivat muuttua ajan myötä. Venäjä on todennäköisesti investointikohteena ja suomalaisten yritysten markkina-alueena poissuljettu pitkän aikaa.

Myös sijoittaja itse ikääntyy. Kuusikymppisenä ei välttämättä kannata ottaa samalla tavalla riskiä kuin parikymppisenä. Toisaalta edellä mainittu Warren Buffet on tehnyt 90 % omaisuudestaan 60 ikävuoden jälkeen. Buffet on jo yli 90-vuotias. Buffet oli kuusikymppisenäkin jo rikas mies, joten hän pystyi jatkamaan riskinottoa ilman pelkoa köyhyyteen suistumisesta.

Jokainen sijoittaja on kuitenkin yksilöllinen, ja sijoitusstrategia tulisi räätälöidä omiin tavoitteisiin, riskinsietokykyyn ja henkilökohtaiseen tilanteeseen sopivaksi. Jos tuntuu, että itse ei osaa, niin sijoitusammattilaisen apu ja neuvojen kuunteleminen voi olla hyödyllistä strategian rakentamisessa ja päivittämisessä.

Pankit tarjoavat kattavasti myös tekoälypohjaisia tai valmiiksi omalle riskitasolle sopivia kuukausisäästöratkaisuja. Näissä on kuitenkin aina hyvä tarkistaa, mitkä ko. tuotteen kulut ovat. Pankit tietysti myyvät mielellään kalliita omia rahastojaan, mutta tiedostava sijoittaja voi itse rakentaa samanlaisen ratkaisun selvästi halvemmalla kulurakenteella.

Itse aloitin sijoitusurani vuonna 1996 19-vuotiaana vailla minkäänlaista sijoitusstrategiaa. En ollut lukenut yhtään sijoituskirjallisuutta, enkä ollut muutenkaan opiskellut sijoittamisen periaatteita millään tavoin. Osakemarkkinoille lähdin siis täysin sokkona fiilispohjalta ja hirvittävällä riskillä.

Olin menossa armeijaan suorittamaan asepalvelusta ja ajattelin, että koska en pysty työskentelemään enkä opiskelemaan, miksen kokeilisi onneani osakemarkkinoilla. Äitini oli säästänyt minulle lapsuudesta asti korkeakorkoisille tileille ja isäni poismenon myötä ollessani kymmenvuotias olin saanut pienen summan työntekijäin henkivakuutuksesta.

Marssin rohkeasti tammikuun alussa 1996 silloiseen Merita-pankkiin ja kerroin sijoitusneuvojalle, että haluan sijoittaa koko summan (n. 46 000 markkaa) Nokian osakkeisiin. Nokia oli ollut edellisten vuosien kurssiraketti, mutta osakekurssi oli puolittunut syksyllä 1995. Näin tilaisuuteni koittaneen. Tämä olikin tähänastisen sijoitusurani ensimmäinen ja samalla paras päätös, ja koko asia pelkällä säkällä. Nokia oli suurin piirtein ainoa yhtiö, jota olin seurannut edes vähän, mutta en sen enempää kuin keskivertosuomalainen ylipäätään, joka oli pannut merkille matkapuhelinalan kasvun ja Nokian aseman siinä yhtenä vahvoista pelureista.

Siitä päästiinkin sijoitusurani huonoimpaan päätökseen, joka oli myydä Nokiat pois kesällä 1997, kun osakekurssi oli kaksinkertaistunut. Luulin olevani sijoitusnero kun kaksinkertaistin sijoitukseni puolessa toista vuodessa. Eihän se enää tuosta voi nousta! Historiaa tuntevat, että Nokian osakekurssi jatkoi nousukiitoaan kesään 2000 asti.

Itse en edes uskaltanut laskea paljonko laskennallisesti menetin, kun myin osakkeet liian aikaisin. Kaverini laskivat, että huipulla myytäessä osakkeideni arvo olisi ollut lähemmäs kaksi miljoonaa markkaa. Uskalsin tehdä laskelman itse vasta pari vuosikymmentä myöhemmin ja näinhän se olisi ollut.

Loppujen lopuksi sijoitukseni Nokiaan ei verojen jälkeen todellakaan edes kaksinkertaistunut eikä varsinkaan sen jälkeen, kun olin nostanut opintotukea vuonna 1997 opiskellessani historiaa Oulun yliopistossa. Kela nimittäin lähetti minulle takaisinperintäkirjeen liian suurista tuloista, joten kurssin kaksinkertaistumisesta huolimatta voittoni jäi hyvin pieneksi.

Toinen esimerkki vailla sijoitusstrategiaa tehdystä munauksesta osuu myös dot.com aikaan. Tuli vuosi 1998 ja Soneran osakeanti. Osallistuin siihen 15 000 markalla ja kurssi yli kymmenkertaistui vuosituhannen vaihteeseen mennessä. Ajattelin oppineeni Nokia-myynneistäni ja vannoin etten myy tällä kertaa liian aikaisin. Kun kurssi alkoi pudota, en myynyt ja raivosin mielessäni, että noin halvalla en myy. Täytin kaikki bulleron^[2] tunnusmerkit.

Myin Soneraa katkerin mielin jonkinmoisen siivun kesällä 2000, kun kurssi oli lyhyessä ajassa liki puolittunut. Loppu jäi salkkuun laskemaan lisää. Tappioita en siis kokenut, mutta realisoitumattomia voittoja senkin edestä.

Yhteenvetona voidaan todeta, että hyvin suunniteltu ja jäsennelty sijoitusstrategia olisi auttanut minua tekemään harkitumpia päätöksiä, esimerkiksi myymään Nokiaa erissä eikä koko positiota kerralla. Myös edes alkeellinen tunnuslukujen, kuten PE-luvun^[3] ymmärtäminen olisi auttanut minua ymmärtämään ko. yhtiöiden osakekurssin ja todellisen arvon välisen ristiriidan. Nokian ja Soneran P/E luvut huitelivat useissa sadoissa, mikä kertoo huikeista odotuksista, mutta myös siitä, että yritys ei todellakaan nykyhetkellä tee suurta voittoa verrattuna osakkeen hintaan.Tein impulsiivisia ja typeriä päätöksiä, jotka perustuivat lyhyen aikavälin markkinavaihteluihin ja täydelliseen tietämättömyyteeni sijoittamisesta. Juuri tämän vuoksi tarvitaan sijoitusstrategia!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

---

^[1] https://www.crewsbankcorp.com/charts/stocks-for-the-long-run

^[2](slangia) epäonnistuva, ammattitaidoton piensijoittaja, joka ostaa kalliilla ja myy halvalla. https://fi.wiktionary.org/wiki/bullero

^[3] P/E. Price / Earnings. Osakkeen arvo suhteessa tulokseen. Kertoo kuinka monessa vuodessa sijoittaman summan voi tienata takaisin yrityksen tekemällä vuotuisella voitolla.Pitkäan ajan keskiarvo eri osakemarkkinoilla n. 15-16.