2. Johdanto sijoittamiseen
Johdanto sijoittamiseen
Miksi sijoittaa? Osa haluaa äkkirikastua. Se on sijoittamalla mahdollista, eikä siinä ole mitään pahaa, mutta samaan hengenvetoon on todettava, että äkkirikastuminen sijoittamalla on äärimmäisen harvinaista ja 99,99 % sijoittajista ei siinä onnistu. Sijoittaminen on useimmille maraton, ei pikajuoksu. Tämä kirja tarjoaa oppaan sijoittamisen perusteisiin ja eri sijoituskohteisiin omilla kokemuksillani höystettynä niin hyvässä kuin pahassa.
Sijoittaminen tarjoaa mahdollisuuden kasvattaa omaisuutta pitkällä aikavälillä. Se voi olla sekä jännittävää että palkitsevaa, mutta samalla se vaatii myös tietoa, suunnitelmallisuutta ja harkittuja päätöksiä. TAI SITTEN EI.
Sijoittamisen nimittäin voi myös tehdä äärimmäisen yksinkertaiseksi. Sen voi automatisoida esimerkiksi sijoittamalla joka kuukausi hyvin hajautettuun kustannustehokkaaseen osakerahastoon, eikä sijoittajan tarvitse sen jälkeen tehdä seuraaviin vuosikymmeniin yhtään mitään. Tämä on tylsä, mutta tappavan tehokas tapa sijoittaa. Jos päätät toimia näin, et tule voittamaan markkinoita, eli saamaan ns. ylituottoa[1], mutta tulet saamaan markkinatuoton, joka on tutkitusti 75-80% parempi, kuin sijoittajilla, jotka jatkuvasti käyvät kauppaa ja vaihtavat sijoituskohteita oman nerokkuutensa ohjaamana. Tämä tutkimustulos koskee myös sijoittamisen ammattilaisia eikä pelkästään yksityissijoittajia. Jos jo toimit näin, se riittää, eikä sinun välttämättä tarvitse lukea pidemmälle.
Itse ymmärsin yhdeksän vuotta sitten, eli kesällä 2014, että luultavasti juuri tämän tyyppinen passiivinen sijoittaminen olisi minullekin paras tapa vaurastua, mutta en voi itselleni mitään ja olen jatkanut itsenäistä osakepoimintaa, mutta tuonut sen rinnalle edellä mainitun kustannustehokkaan kuukausisijoittamisen rahastoihin ja ETF-tuotteisiin.
Vielä jää nähtäväksi kumpi tapa tuottaa paremmin; Minä itse sijoituspäätökset tekevänä osakepoimijana vai passiivinen indeksisijoittaminen. En ole laskenut auki tähänastista tulosta. Minun mielestäni omatoiminen sijoittaminen ja markkinoiden seuraaminen on kuitenkin hyvä harrastus, huonomminkin voi aikansa viettää. Sijoittaja katsoo maailmaa uudesta näkökulmasta. Kun omaa rahaa on jossakin sijoituskohteessa kiinni, alkaa pakostakin kiinnittämään huomioita asioihin, jotka aikaisemmin eivät koskettaneet omaa elämää lainkaan. Sijoittaja oppii koko ajan uutta.
Sijoitusstrategiani on siis hybridimalli, omien osakepoimintojen ja passiivisen indeksisijoittamisen yhdistelmä. Jos sijoittamiseen liittyvät asiat kiinnostavat edes hiukan enemmän kuin passiivinen indeksisijoittaminen, niin lue toki pitemmälle. Jos ei muuta, niin saat ehkä vahvistuksen passiivisen strategian erinomaisuudesta, etkä lähde seikkailemaan muualle sijoitusuniversumiin.
Sijoittaminen ei ole pelkästään rikkaiden etuoikeus. Riippumatta tuloista tai varallisuudesta voi aloittaa sijoittamisen. Ymmärrän hyvin, että ihmiset ovat taloudellisesti tiukilla ja ylimääräistä ei kerta kaikkiaan ole sijoitettavaksi asti. Mutta mieti, voitko kuitenkin nipistää 10-15 euroa kuukausituloistasi säästöön. Poltatko askin viikossa tupakkaa? Vähennä kolmeen askiin kuukaudessa, niin sinulle jää säästöön se kymppi. Käytkö opiskelijabileissä? Juo 1-2 tuoppia vähemmän kuukaudessa. Tuleeko ostettua joka päivä kuppi kahvia kahvilasta? Jätä joka viides päivä väliin, niin kuukaudessa säästyy 10 euroa. Jos ei onnistu, sekin on ymmärrettävää.
Eihän sijoittaminen ja säästäminen ole ainoa oikea elämänfilosofia. Kun jonain päivänä kuolemme, emme saa mitään verhon toiselle puolelle, ellet sitten usko muinaisten egyptiläisten uskontoihin. Et myöskään ole mitään velkaa mahdolliselle jälkikasvullesi. Sitä varten ei tarvitse kerätä omaisuutta. He tienatkoon omat rahansa, olethan vaatettanut, ruokkinut ja elättänyt heidät aikuisikään asti. Matti Nykästä lainatakseni “Elämä on ihmisen parasta aikaa”. Miksi siis kieltäytyä kaikesta kivasta, jotta voi vain säästää ja katsoa pankkitilin saldon kasvamista?
Säästäminen itsensä hengiltä ei siis ole itsetarkoitus. Pyrkimys on elää täyttä ja mukavaa elämää ja samalla rakentaa vankkaa taloudellista pohjaa tulevaisuutta varten. Suunnitelmallisen sijoittamisen aloittamisen jälkeenkin, olemme käyneet perhelomilla vuosittain Lapissa ja Välimerellä. Säästämisen ohella olemme voineet perheenä hetkittäin jopa nauttia pienestä luksuksesta. Kalliita autoja sen sijaan meillä ei ole. Vuosimallin 2016 Volvolla ja Renaultilla körötellään. Niillä pääsee paikasta A paikkaan B.
Raha ei tuo onnea, mutta ainakin minulle se tuo mielenrauhaa. Koskaan ei tiedä mitä taloudellista vastoinkäymistä voi tapahtua. Elämä ei mene suunnitelmien mukaan. Ei minullakaan ole mennyt. Parhaassa tapauksessa sijoittamisella vaurastut, jopa rikastut. Oikein tehtynä huonoimmassakin tapauksessa kerrytät ainakin jonkinmoisen puskurin tulevaisuuden haasteita vastaan tai edes hieman lisää voita leivän päälle eläkeikään mennessä.
Itse lähestyn asiaa nimenomaan taloudellisen turvallisuuden ja parempien eläkepäivien näkökulmasta. Minulle ei ole tiedossa suurta perintöä, jonka varaan laskea. Siksi juuri minulle sijoittaminen on erityisen tärkeää. Ehkä eläkepäivät koittavat sijoitusharrastukseni vuoksi minulle jopa ennen virallista eläkeikääni, joka viimeisimmän tarkastamisen jälkeen näyttäisi olevan 66 vuotta ja 6 kuukautta. Nyt 47-vuotiaana tuntuu, että eivät nuoret sen ikäistä huru-ukkoa jaksa katsella luokan edessä horisemassa. Tai kenties minua kohtaa työkyvyttömyyteen johtava sairaus tai työpaikan menetys, jolloin säästöt auttavat enkä syöksy perheineni suoraan köyhyyteen.
Asiaa pohjamutia myöten mietittyäni suurin syy sijoittamiseen minulle kuitenkin on olla taloudellisesti riippumaton. Eli en tarvitse työtä, sosiaaliturvaa enkä mitään muutakaan, kuin sijoitusteni tuotot. Voin halutessani vaikka haistattaa kakat ärsyttävälle työnantajalle tai työvoimatoimiston byrokraateille. Haluan yksinkertaisesti olla täydellisesti vapaa. Inhoan tilannetta, jossa olen toisista taloudellisesti riippuvainen.
Olen siis luonteeltani jossain määrin auktoriteettiallerginen.
Olen myös huono verkostoituja. Koen jotenkin ällöttävänä sen, että ihmiset ovat toisilleen mukavia taka-ajatuksenaan hyötymistarkoitus uran etenemismahdollisuus mielessään. Mieluummin lauon päin naamaa suoraa puhetta, jos koen olevani oikeassa, kuin mielistelen muita henkilöitä, joilla olisi mahdollisuus edistää uraani. Jos haluan tehdä työtä taloudellisesti riippumattomana, voin niin tehdä, mutta se on oma valintani eikä pakko. Siinä on suuri ero.
Kommentit
Lähetä kommentti